Uutiset

  

  • Kunniajäsenemme Hannu ”Hanski” Hellsten menehtyi pyöräretkellään Riihimäen Peltosaaressa 13.2.2021, ilmeisesti sairauskohtaukseen ja kirjaimellisesti saappaat jalassa.

    Hannu syntyi Riihimäellä 1952 ja asui koko elämänsä kotipaikkakunnalla. Hän oli vuosikymmeniä laitosmiehenä samassa työpaikassa, eikä malttanut jäädä eläkkeelle. Lintuharrastuksen Hanski laski alkaneen vuonna 1968, jolloin hän raapusti ensimmäiset havainnot vihkoonsa. Jo 1970-luvulla yhtenä retkikohteena oli Vankilan pellot eli Sammaliston suo, jonka vangit olivat raivanneet pelloiksi. Viljelyn loputtua alue muuttui vähitellen pakettipelloiksi, missä linnut viihtyivät. Siltä ajalta parhaita muistoja olivat spontaanit havainnot sininärhestä, kiljuhanhesta, tunturipöllöstä sekä suopöllöjen hyvästä pesimävuodesta, jotka antoivat potkua nuoren miehen lintuharrastukselle. Myöhemmin Hanski pääsi Tapani Hirvenojan apulaiseksi rengastushommiin ja kiipeili puissa hakemassa rengastajalle pesäpoikasia. Lisää oppia tuli Pekka Moilaselta, joka silloiseen vapaampaan aikaan pyydysti varpuslintuja ja kahlaajia verkoilla.

    Ensimmäisiä bongausretkiä

    Jo ennen kuin bongaus-sanaa oli edes keksitty, Hanski teki omia retkiä harvinaisten lintujen perässä. Hesarin lintukatsauksissa oli aina silloin tällöin mainintoja Suomessa olevista ”rareista”, ja niiden mukaan Hanski suuntasi matkansa julkisia kulkuvälineitä käyttäen. Näin tuli hoidetuksi taigarastas Paraisilta, punapäälepinkäinen Maarianhaminasta ja monia muita.

    Säännöllisen bongauksen Hanski katsoi alkaneen vuonna 1985, jolloin etelän lintuharrastajat muodostivat ensimmäisiä tiedotusrinkejä harvinaisista linnuista. Ongelmana oli, että lankapuhelinten aikaan ei ollut kotona silloin kun hälytys tuli. Tietysti töiden takia ei aina päässyt lähtemäänkään. Onneksi Hanskin työnantaja oli aina myötämielinen ja ymmärtäväinen, joten Hannu pääsi lähtemään retkille usein myös työaikana. Vajeet korvattiin sitten myöhemmin. Myös kaverit joustivat työvuoroissa. Bongausretket tehtiin yleensä vakiokavereiden kanssa. Kimppakyydit tasasivat matkakuluja.

    Kotiseutu kiinnosti eniten

    Pohjimmaltaan Hanski oli kotiseudun mies. Häntä kiinnostivat eniten Kanta-Hämeen linnut. Vuodesta toiseen, säästä ja vuodenajasta riippumatta hän jaksoi kiertää polkupyörällä lintujen perässä Riihimäen ympäristössä ja koko Kanta-Hämeessä. Nyt oli kuudes polkupyörä menossa. Renkaita kului runsaasti painavan lastin alla, joka käsitti miehen lisäksi ison repun ja satulalaukun eväineen, sadevehkeineen, kaukoputkineen ja jalustoineen. Kilometrejä kertyi vuosittain noin 5000, parhaimpina jopa 8000! Kunto oli kova ja kohdallaan.

    Tulosta tuli myös. Hanski löysi useita Kanta-Hämeen harvinaisuuksia, mm. punakottaraisen, mustaotsalepinkäisen, ruokosirkkalinnun, pussitiaisen, pikkuhuitin, sinipyrstön, siperiankurmitsan sekä munkkikorppikotkan. Hanski ehti havaita Kanta-Hämeen alueelta yhteensä 285 ja koko Suomen alueelta  425 lintulajia. Ekopinnoja on kertynyt noin 245 lajia. Ekopinnoiksihan lasketaan vain lajit, jotka on löydetty kävellen, hiihtäen, polkupyörällä tai veneellä liikkuen.

     

    Monitoimimies

    Hannu laski vuosikymmeniä 3-4 talvilintulaskentareittiä. Nykyisin yksi reitti oli Riihimäellä, kaksi Hausjärvellä ja yksi Iittalassa Äimäjärven ympärillä.  Erityisen mieluista oli myös muuttolintujen tarkkailu eli staijaaminen keväin syksyin. Hannun vakiopaikkoja olivat Riihimäen Korttionmäki, Sammalistonsuon lintulava sekä viime vuosina myös Iittalan Verhonkulman laituri, mistä hän seurasi etenkin arktisten kahlaajien ja vesilintujen syysmuuttoa Vanajanselällä. Iittalaan hän porhalsi pyörällä jo aamupimeällä.

    Pitkän maastokokemuksen myötä Hanskista kehittyi taitava lintujen tuntija. Hän löysi linnut muita helpommin, tunnisti ne eri puvuissa ja erinomaisesti myös äänistä. Havainnoistaan hän teki systemaattisesti muistiinpanoja, jotka hän tallensi suoraan Birdlife Suomen ylläpitämään Tiira –tietokantaan. Hänen tarkkojen havaintojensa pohjalta julkaistiin laaja artikkeli Vankilanpeltojen linnustosta vuonna 2005. Hanski sai oman rengastusluvan 1980 ja on siitä saakka säännöllisesti kihlannut lähinnä kottaraisten ja naakkojen pesäpoikasia.  Kesälomista kului aina muutama viikko pönttöjen ja rengastuksen parissa.

    Hannu toimi Kanta-Hämeen lintumiehissä (sittemmin Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys eli K-HLY ja nykyisin Bird Life Kanta-Häme) sen perustamisesta saakka. Alkuvuosina hän oli yhdistyksen hallituksen varajäsen ja toimitti lintukatsauksia yhdistyksen vuosijulkaisuun. Hän osallistui kaikkiin kolmeen valtakunnalliseen pesimälintujen atlas- kartoitukseen ja oli aktiivisesti mukana useissa yhdistyksen linnustoselvityksissä Riihimäen ja Janakkalan alueella. Hän sijoitti mastoon runsaasti pesäpönttöjä, etenkin kottaraisille, naakoilla ja tuulihaukoille ja piti yllä useita lintujen talviruokintapaikkoja.  Innolla hän osallistui yhdistyksen järjestämiin pinnakisoihin ja vuotuiseen ekobongari- kisaan. Hän voitti lukemattomia kertoja vuodenvaihteen pinnakisan eri kokoonpanoissa ja säännöllisesti ekobongari- kilpailun. Ekopinnoja hän keräsi jatkuvasti yli 200 lajia vuodessa. Rautaisen asiantuntemuksensa perusteella hän oli alusta saakka itseoikeutettu vakiojäsen yhdistyksen alueharvinaisuuskomiteassa (AHK), joka tarkistaa Kanta-Hämeen alueelta tehdyt harvinaisten lintujen havainnot. Yhdistyksen kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 2012.

    Avulias retkikaveri ja luonnonystävä

    Isossa porukassa Hanski oli aika hiljainen ja vaatimaton mies, joka ei tuonut itseään esille. Retkikaverina hän oli reilu, sanainen arkkukin aukesi ja huumorissa löytyi. Jutuista kuuli, että hän seurasi aktiivisesti maailman tapahtumia. Hannu ilmoitti heti löytämänsä harvinaisuudet ja usein paimensi lintua sen ajan, että kaverit ehtivät paikalle. Monesti kaukoputki oli suunnattu jo valmiiksi lintuun, jolloin se löytyi helposti. Lintujen lisäksi häntä kiinnosti muukin luonto. Hän huomasi retkillään erikoisia kasveja ja hyönteisiä, joita hän tarkkaili pyörällä liikkuessaan. Kaiken kaikkiaan Hannun toiminnassa näkyi suuri luonnon arvostus ja kunnioitus.

    Sammalistosuon lintulava tuntuu nyt tyhjältä, kun Hanski on poissa.

    Martti Raekunnas
    Kirjoittaja Hannu Hellsténin pitkäaikainen ystävä ja retkikaveri

      Takaisin
  •   Arkisto

Birdlife Kanta-Häme

BirdLife Kanta-Häme ry     khly@birdlife.fi   |   Birdlife Suomi ry      toimisto@birdlife.fi | Tietosuojaseloste