Blogit

  

  • Rengastustentissä

    Olen saanut kunnian olla harjoittelemassa rengastusta Kokkalan Laurin kanssa useamman kerran ja Kolusen Heikin tervapääskyrengastuksessa olen ollut myös apurina. Nyt seuraava askel matkalla rengastajaksi oli tulossa eli tentti rengastuslupaa varten. Peruslintutentti, jossa täytyy tunnistaa linnut lajilleen.

    Rengastuslupaa varten täytyy olla rengastusharjoittelua, peruslintutentti suoritettuna hyväksytysti ja kahdelta rengastajalta suositukset. Lisätietoa https://www.luomus.fi/fi/miten-paasta-rengastajaksi. Ensin voi saada rajoitetun pesäpoikasluvan. Se on mahdollista laajentaa yleisluvaksi myöhemmin tietyin edellytyksin. Sitten seuranta- ja lintuasemaluvat vaativat omat tenttinsä, joissa täytyy tunnistaa linnut myös iälleen ja sukupuolelleen määritettyinä mahdollisuuksien mukaan.

    Ilmoittauduttuani peruslintutenttiin alkoi jo heti jännittää, on todella vaikeaa arvioida omaa osaamistasoaan. Mutta kiitos kannustuksista - monet sanoivat, että menet vaan, kokeilet, jos et pääse läpi, niin ota harjoitteluna ja sitten vaan menet uudestaan.

    Joten matka Helsinkiin oli tiedossa tai siis kaksi matkaa. Ensimmäinen oli nahkademonstraatio. Tapaaminen oli Luonnontieteellisen Keskusmuseon edessä hirvipatsaan lähellä. Siitä takapihan kautta hämärässä porukalla kulkiessamme oli erikoinen tunnelma, kun toisen kerroksen valaistusta ikkunasta näkyi kirahvin pää.

    Saimme kolmen tunnin ajan tutustua opetusnahkanäytteisiin ja tutkia eri lajien, eri ikäisten ja eri sukupuolta olevien lintujen tuntomerkkejä. Pöydät olivat täynnä lintujen nahkoja. Arvokasta tietoa saimme, kun Petteri Lehikoinen ja Jarkko Santaharju kertoivat meille yksityiskohtia esim. kerttusten, kerttujen tai sirkkujen erottamisesta toisistaan. Mitä enemmän tietoa sain, sen innostuneemmaksi vaan tulin. Aika meni kuin siivillä.

    Jonkin verran olin opiskellut jo aiemmin, mutta viimeisen viikon ajan käytin lähes kaiken vapaa-aikani yksinkertaisesti pänttäämiseen. Itselleni on alusta lähtien ollut lintujen opettelussa tärkeää nimenomaan oppia linnun olemusta, linnun liikkumista ja lentämistapaa ja ääniä. Niin että tunnistaa monet linnut ilman, että näkee tarkasti yksityiskohtaisia tuntomerkkejä. Nyt tilanne olikin aivan erilainen - olikin opeteltava nimenomaan tutkimaan ja löytämään ja erittelemään ja oppimaan tuntomerkkejä yksityiskohtaisesti. Ihan kuin lähtisin nollilta liikkeelle, kun lintu onkin nahkana edessäni, pitkin pituuttaan, ei tyypillisessä asennossa, muoto erilaisena. Linnun omaa olemusta ei ole, kun liikkeet ja muoto puuttuvat.

    Ei muuta kuin kirja käteen ja yksityiskohtien opettelua. Vaikka linnut täytyy tunnistaa 'vain' lajilleen, niin nuoruuspukuiset, naaraspukuiset ym. täytyy myös tunnistaa lajilleen.Oli hieno huomata omassa päässään selvä kehitys, tuon pänttäämisen jälkeen oikeasti katson lintujen kuvia tai eläviä lintuja aivan erilailla kiinnittäen pieniin yksityiskohtiin huomiota. Aivan kuin näkisin linnut uusin silmin.

    Tentti-iltana jälleen oli sama tapaamispaikka. Meitä oli paikalla kuusi peruslintutenttiin menijää ja kymmenkunta seurantapyynti- tai lintuasematenttiin menijää. Peruslintutentin suorittajat menivät omana porukkanaan omaan huoneeseen. Tentissä on kolmekymmentä näytettä. Tentissä ei lasketa pluspisteitä - vain virhepisteitä. Eli yhdestä väärästä saa 6 virhepistettä ja tyhjästä vastauksesta saa kolme virhepistettä ja oikeasta vastauksesta ei tule virhepisteitä. Rengastuslupahakemusta varten saa olla 12 virhepistettä, tapauskohtaisesti voi olla enemmänkin. Tämä tarkoittaa, että varmistaakseen mahdollisuuden hakea rengastuslupaa vain kaksi näytettä saa mennä väärin.

    Kuusi pöytää, jokaisella viisi nahkaa, aikaa pöytää kohden 10 minuuttia, sitten vaihto seuraavaan pöytään.

    Tentti on aika hankala, koska nahat eivät näytä siltä, miltä linnut näyttävät. Ensin meinasi tulla pikkuinen paniikki: ensimmäisessä pöydässä osa oli aika helppoja, sitten sorsa, joka ei näyttänyt ensin yhtään tutulta. Ei muuta kuin iso huokaisu ja oikeasti tutkimaan yksityiskohtia. Merkkiääni, uusi pöytä, sama juttu ja niin eteenpäin. Mukana on ihan helppoja lajeja, mutta useimmat näytteet olivat joko naaraspukuisia tai enemmistö nuoruuspukuisia, joten nimenomaan nuoruuspukuisten lintujen tuntomerkkien tunteminen oli tärkeää. 

    Sen tarkemmin en käy läpi tentin lajeja, koska tentit jatkavat seuraaville paikkakunnille. Valokuvatakaan ei tentissä saa, tässä olevat kuvat on otettu nahkademonstraatiosta. Mutta minulle oli kaksi näytettä vaikeaa, toinen haukka, toinen nuori kahlaaja. Molemmat tietysti jälkikäteen ajatellen aivan selviä, mutta siinä tenttitilanteessa nahkaa katsoessa ei todellakaan tuntunut siltä.

    Vastauspapereiden keräämisen jälkeen Juha Honkala, tenttimme valvoja, kävi läpi linnut ja kertoi oikeat lajit. Parin päivän päästä saimme sähköpostilla virallisen tiedon. Minulla oli siis haukka tyhjä eli 3 virhepistettä ja kahlaaja väärin eli 6 virhepistettä. Yhteensä 9 virhepistettä eli läpäisin tentin ja voin suunnitella lupahakemusta yhdessä opettajani kanssa. Nyt täytyy vielä harkita kokeneiden rangastajien avustuksella, mitä lintulajeja rajoitettuun lupaani haen.

    Kyllä oli jännittävää, mielenkiintoista, opettavaa ja...koukuttavaa! Eli kyllähän sitä jo nyt katsoo eteenpäin, miten sitä saisi opittua/opeteltua myös iän ja sukupuolen määrittämisen... Joistain lajeista se on helppoa, mutta joistain vaikeaa ja joistain lähes mahdotonta...

     

    Minna Honkasaari

    Kirjoittaja on muutama vuosi sitten lintuihin hurahtanut luonnosta ja linnuista positiivisesti nauttiva hattulalainen

     

      Takaisin
    0 kommenttia:
    Kommentoi:

Kanta-Hämeen Lintutieteellinen yhdistys ry - Birdlife Kanta-Häme

Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry     khly@birdlife.fi   |   Birdlife Suomi ry      toimisto@birdlife.fi