Blogit

  

  • Ensimmäinen vakiolinjalaskentani 12.6.2021

    Jo pari vuotta olen haaveillut osallistuvani linjalaskentaan, nyt se onnistui. Linjalaskenta on LUOMUKSEN linnustonseurantamenetelmä ja sitä on tehty vuodesta 2006 alkaen. Se käynnistyi osana Suomen kolmatta lintuatlasta 2006-2010. Vakiolinjojen verkosto kattaa koko Suomen 25 km välein ja niitä on 566, joista vajaa 300 lasketaan vuosittain. Laskijoita oli v. 2020 102.

    Keväällä jo katsoin LUOMUKSEN ja Birdlifen yhdessä pitämät lintulaskentakurssit ja nyt kun tein varauksen vakiolinjasta, niin katsoin vielä uudestaan linjalaskentaosion, koska en ole ennen laskenut ja siinä on omat menetelmänsä. Kurssit löytyvät https://www.birdlife.fi/suojelu/seuranta/valtakunnallinen/lintulaskentakurssi2021/

    Vakiolinjat ovat 6 km pitkiä suorakaiteen mallisia linjoja ja siinä linnut jaetaan pää- ja apusaralle ja merkitään biotoopit myös, mutta edellinen laskija on merkinnyt jo biotoopit eli ei tarvitse kuin tarvittaessa korjata. Laji.fi nettisivuilla pääsee linjoja tutkimaan ja sieltä myös varaamaan. Sieltä löytyy myös paljon ohjeita. Edeltävän viikon illat menikin aika lailla ohjeita lukemalla, tutustumalla biotooppeihin ja niiden koodimerkintöihin, opettelemalla lintujen lyhenteitä ja lomakkeen merkintätapoja ja lintuhavaintojen koodimerkintöjä. Myös tutkiminen, millä konstilla pysyn linjallani ja miten sen käytännössä kuljen, oli työn alla.

    Joka paikassa ohjeena on, että ei muuta kuin laskentaa suorittamaan – jo parin laskennan jälkeen sitä osaa paljon paremmin. Niinpä matkaan.

    Aamuksi valikoitui lauantai 12.6. työn ja muiden kiireiden sanelemana. Ennusteen mukaan sade alkaisi vasta myöhemmin päivällä ja tuuli olisi riittävän mietoa. Tavarat laitoin valmiiksi hyvissä ajoin edellisenä iltana.

    Sängystä ylös 02.15 ja hetken päästä matkaan. Kävin kuuntelemassa viitasirkkalinnun Hattulan Armijärventien pusikossa, hienosti lauloi ja vähän etelämpänä pensassirkkalintu, satakieli ja viitakerttusia ym. myös.

    Sitten kohteena Rimmilän takana olevat perämetsät lähellä Kanajärveä, vakiolinja nro 80, Tornimäki. Koko reitti kulkee täysin metsässä, ojitettuja soita aika paljon ja muuta vaihtelevaa metsää. Kahden asutuksen vierestä kuljetaan.

    Aloitin reittini tasan klo 04.00 ja itse asiassa tasan klo 09.00 lopetin samaan pisteeseen. Aurinko nousi klo 03.48. Hyttysiä oli todella paljon, mutta se ei paljoa haitannut, koska siitähän olin jo etukäteen tietoinen ja siis siihen varautunut. Ensimmäinen kilometri tai pari meni harjoitellessa merkintöjä, reitin seuraamista/linjalla pysymistä ja etenemisen seuraamista, 50 m pääsaran arviointia. Lintuja havainnoin koko ajan ja ne lauloivatkin ahkerasti kauniina kesäaamuna. Sitten merkintöihin ja linjan seuraamiseen tottui ja ne alkoivat sujua paremmin.

    Yllättävää itselle oli, kuinka vaikeakulkuista metsässä on, kun yritti pysyä linjalla. Risukasoja ja rankaa hakkuista sikin sokin, kaatuneita isoja puita, täysiä pusikkoja, joista vaan puskee läpi, vesilampareita ja muuten ihan märkiä kohtia. Metsässä aika paljon kulkeneena automaattisesti haen normaalisti kävellen hyvää kulkulinjaa kiertäen vaikeat kohteet, sitä ei ole niin ennen huomannut, se vaan kuuluu metsässä kävelemiseen ja silloin vaikeakulkuinenkaan metsä ei ole kovin vaikeakulkuista. Nyt linjalla kulkeminen kyllä vaikeutti kävelyä tai muutti erilaiseksi. Ojitettuja soita oli aika paljon ja pehmeäreunaisten aika leveidenkin ojien ylittäminen oli ihan oma lukunsa, kyllä vauhtia piti hyppyihin ottaa – mutta en sentään juuttunut kiinni tai ihan uponnut.

     

    Yhden kahvitauon pidin puolessa välissä kuunnellen vieressä peukaloista, mutta ei siinä hyttysmeressä montaa minuuttia jaksanut istuskella.

    Yhden peuran näin aika läheltä, viisi peuraeläintä säikäytin läheltä liikkeelle – äänistä päätellen kaksi niistä oli hirviä.

    Linnuista mielenkiintoista oli se, että reitillä oli seitsemän peukaloista  – luvussa huomioitu nimenomaan eri linnut, peukaloiset lähtevät mielellään seuraamaan ja niiden laulu on niin kovaa, että ei paljon siinä muuta kuulukaan silloin. Yksi metsopari pelästyi minua lähtien lentoon, molemmat myös näin. Lisäksi ihan muutaman metrin päästä lähti koppelo ja kaksi pientä poikasta. Koppelo ei paljon väistänyt, vaan jäi ihan siihen lähelle motkottamaan minulle. Voi olla, että poikasia oli enemmän siinä kanervikossa/ruohikossa. Niinpä kohteliaasti lähdin hissukseen jatkamaan, etten häiritse enempää. Pikkukäpylintu lauloi hienosti kuusen latvassa. Sitä olisi voinut jäädä katselemaan ja kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa, mutta piti jatkaa matkaa. Useampia käpylintuja lensi ylitse. Petolintuja en nähnyt tai kuullut yhtään, enkä myöskään hömötiaisia, töyhtötiaisia useita kyllä. Peippoja ja pajulintuja oli tuossa maastossa yli voimaisesti eniten. Laulurastaita oli myös paljon.

    Väsyneenä, mutta onnellisena, kävelin reitin jälkeen takaisin autolleni metsätien reunaan. Vielä on edessä tulosten kirjaaminen järjestelmään. Siinä onkin taas oma opettelunsa.

    Kaiken kaikkiaan oli kivaa!

    Viisi tuntia kävelyä kesäaamuna metsässä linnunlauluja kuuntelemassa. Suosittelen, jos vaan yhtään kiinnostaa. Kyllä jatkossa aion vakiolinjoja laskea, jos vaan on mahdollista aikataulujen ym. osalta.

     

    Minna Honkasaari

    Kirjoittaja on pari vuotta sitten kunnolla lintuihin hurahtanut luonnosta ja linnuista positiivisesti nauttiva hattulalainen

      Takaisin
    0 kommenttia:
    Kommentoi:

Birdlife Kanta-Häme

BirdLife Kanta-Häme ry     khly@birdlife.fi   |   Birdlife Suomi ry      toimisto@birdlife.fi | Tietosuojaseloste