KUUKKELI, VUODEN 2007 LINTU Kuukkeli (Perisoreus infaustus) kuuluu varislintuihin. Sen sukunimi on kokenut monia vaiheita. V.1758 nimi oli Corvus infaustus, sitten Garrulus infaustus ja itsekin muistan oppineeni sen Cractes infaustuksena. Suomalaisina niminä taas on käytetty aikaisemmin mm Kuuksiainen, Korpinärhi ja Hämeessä Ryssänpyy. Teksti: Heikki Seppälä Kuvat: Lauri Kokkala Lintu on vähän närheä pienempi pääasiassa ruskea kuin männynkaarna. Erityisesti lennossa näkyvät sen kauniit ruosteenruskeat siipilaikut sekä pyrstön tyvi ja reunukset.

Kaikkiruokainen varislintu

Varislintujen tapaan kuukkeli on lähes kaikkiruokainen. Kesällä se syö lähinnä hyönteisiä, toukkia ja hämähäkkejä syksyllä marjoja. Se ei jätä rauhaan lintujen pesiä ja poikasiakaan. Ylimääräiset ruokapalat se varastoi mm naavatupsuihin.

Lapinkävijät ovat tottuneet siihen, että nuotiolle usein ilmestyy utelias kuukkeli "kerjäämään" makkaraa, juustoa ym herkkupaloja. Ruokinnalla sille kelpaa hyvin myös läski, mutta etelässä se ei ole yhtä kesy kuin Lapissa.

Pesärosvouksesta huolimatta kuukkelia ei juuri ole vainottu, kuten esimerkiksi varista. Linnun on sanottu tuovan mukanansa metsästys- ja kalaonnen.

Kuukkeli viihtyy vanhoissa havumetsissä, joista löytyy vielä runsaasti naavaa. Siellä se liihottelee pehmeän höyhenpukunsa turvin aivan äänettömästi ja ilmestyy yllättäen kulkijan näkyviin. Se kiipeilee taitavasti puussa ja riippuu välillä oksassa selkä alaspäin kuin iso tiainen.

Lähes hävinnyt Etelä-Suomesta Kuukkeli oli aikaisemmin melko yleinen Etelä-Suomea myöten. Vanhat metsät ovat etelästä lähes kokonaan hävinneet ja muuttuneet liian pienialaisiksi. Ilman saasteiden takia naavaa ei täällä juuri enää näe. Myös Pohjois-Suomessa on tapahtunut samanlaista kehitystä tosin hieman lievempänä. Siksi kuukkelien määrä on Suomessa pienentynyt. Leo Lehtonen arvioi kirjassaan maamme kuukkelikannaksi v.1955 120 000 paria, mutta Pertti Koskimies v.2005 enää 40 000- 60 000 paria. Vähenemisen takia kuukkeli valittiin Bird Lifen vuoden 2007 linnuksi. Erityisesti Etelä-Suomessa viimeisiä kuukkelimetsiä uhkaa lisäksi hakkuut.

Viimeiset havainnot Kanta-Hämeestä kymmenen vuoden takaa

Kuukkelia on tavattu 1800-luvulla pesivänä mm. lähellä Turkua sekä Kanta-Hämeessä Kalvolassa Kuurilan asemalla ja Hauholla. Jopa Helsinkikin on saanut kuukkelin kuntapinnoihinsa näihin aikoihin. Lintu on pesinyt ilmeisesti ainakin vielä 1930-luvulla Lammilla, jossa se lienee nähty viimeksi v.1958.

Viimeiset kuukkelihanainnot Kanta-Hämeessä on tiettävästi Hauhon Rukkoilasta. Syksyllä 1991 löytyi yksinäinen lintu. Se nähtiin sitten samoilla seuduin neljänä talvena. Viimeinen merkintä linnusta on Tiirassa  tammikuussa 1995. Sen jälkeen on kuukkeli nähty Hattulan Takajärvellä joulukuussa 1996 kerran. Lisäksi löytyi kesällä 1997 Riihimäen Hirvijärveltä kesällä 1997 pedon syömä kuukkelin pää. 2000-luvulla lintua ei ole Kanta-Hämeessä ilmeisesti tavattu.  Itse en ole kuukkelia täällä koskaan nähnyt. Lähin tiedossani oleva elinpiiri on nykyisin Juupajoella.

Kuukkelin palaaminen takaisin Kanta-Hämeeseen ei tunnu kovin todennäköiseltä, koska se on suuressa määrin paikkalintu. Sen takia en ole järjestänyt etsintäretkiä linnun löytämiseksi täältä. Melko varmasti lajia ei enää esiinny meidän alueellamme.

Jos jollakin lukijalla on kuitenkin tiedossa nykyisiä tai edes v.1997 jälkeen tehtyjä kuukkelihavaintoja, pyydän ilmoittamaan niistä allekirjoittaneelle.

- Käyn mielelläni tarkistamassa mahdolliset nykyhavainnot, lupaa kuukkelivastaava Heikki Seppälä.
Yhteystiedot: puh. 040 7592143, sähköposti: hessus3@luukku.com, osoite: Kalliokuja 4, as 19, 13100 HML.

Lähteet: K. E. Kivirikko Suomen linnut
                 Leo Lehtonen Jokamiehen lintukirja
                 Pertti Koskimies Suomen lintuopas
                 KHLY vuosikirjat