Suomi on linnustonseurannan kärkimaita ja seurannoissa kerätyt mittavat pitkäaikaisaineistot ovat kansainvälisestikin ylistettyjä. Suomessa linnustonseurantoja koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa. Seurannat eivät nojaudu vain yksittäisiin menetelmiin, vaan erilaisia seurantamuotoja on hyvin monipuolisesti, jolloin linnustonseurantaan voi osallistua niin aloittelija kuin maastojyräkin. Mitä monipuolisempi seurantaverkosto on, sitä monikäyttöisempää aineistoa saadaan!
Helppo ja todella aliedustettu seurantamuoto; pesäkortin täyttämiseen tarvitaan löytyneen linnunpesän löytöpäivämäärä, pesinnän vaihe, (esim. pesän rakennus, hautova emo, poikaset), ja muna-/poikasmäärä (mikäli tiedossa). Arvokasta lisätietoa kertyy, kun pesintää pystyy seuraamaan pidemmän aikaa. Pesäkortit on helppo raportoida sähköisesti Luonnontieteellisen keskusmuseon järjestelmään, kysy tunnuksia museolta. Aktiivisesti maastossa liikkuvat harrastajat, muutkin kuin rengastajat, löytävät lintujen pesiä vuosittain – pesäkortin tietojen täyttäminen on siihen verrattuna vaivatonta ja erittäin yleishyödyllistä.
Pesäkorttitutkimuksesta lisää täällä:
www.luomus.fi/fi/pesakorttitutkimus
